Äidin pikku apulaiselle on helppo ommella parista kankaanpalasta esiliina. Ja kyllä on ruoanlaitto ja leipominen mukavaa, kun saa kaapista kaivaa oman esiliinan..eikä vaatteetkaan likaannu niin kokonaisvaltaisesti- luonnollisesti.
Kevättakkia hahmottelemassa.. Kangas onkin vähän liian levoton takkiin ja oikean värinen kanttinauhakin loppui kesken hommien. No seuraava takki ehkä paremmalla onnella.
(esimerkiksi olet iltamyöhällä matkalla töistä kotiin rättiväsyneenä ja menet vielä kaupan kautta. Kävellessäsi kotiin liukastut ja lennät kaaressa selällesi, loukkaat itsesi ja ruoatkin leviävät maahan ja kauppakassit menevät rikki. Enkö voisi nyt olla kotiovella sen sijaan että istun maassa ruokaostosten keskellä odottaen taksia joka vie minut ensiapuun kun häntäluuhun sattuu niin valtavasti?)
..ja ajattelet että eikö tämä olisi voinut olla sattumatta?
Nyt minä kiitän. Kiitän siitä että ei sattunut. Nyt minä huomaan sen asian joka on positiivinen, nyt ei sattunut- ei käynyt pahasti!
Ilta oli mennyt vähän pitkäksi lapsenmme näkökulmasta ja olimme tekemässä lähtöä isovanhemmilta puoli tuntia ennen nukkumaanmenoaikaa. Väsynyt lapsi kompastui ja kaatui alas laatoitettuja betoniportaita naama edellä. Olisi voinut käydä niin pahasti, hampaat olisivat voineet mennä elinikäiseen remonttiin ja huuli halki tai nenä murskaksi. Nyt kävi hyvin, selvisimme säikähdyksellä ja otsaan tuli pieni mustelma joka hävisi parissa päivässä.
Kun valkoista suklaata jäi yli, niin kierittelin vielä cashew-pähkinöitä suklaassa ja tein niistä tuollaisia könttejä (kuvassa ihan vasemmalla).
Homma oli helppoa (kun lapsi ja mies olivat päiväunilla, eli poissa jaloista).
Vaikka muistelin, että suklaa kovettuisi nopeasti, niin eipä kovettunut ja sain rauhassa puuhastella konvehdit valmiiksi ennen kuin suklaa alkoi yhtään näyttää kiinteytymisen merkkejä.
Mikäli ei pidä marsipaanista, niin hyviä ja helppoja suklaita syntyy ihan yksinkertaisuudessaan juuri niin, että sulattaa suklaita ja "kuorruttaa" aina muutaman pähkinän kerrallaan juuri tuollaiseksi pähkinäsuklaaköntiksi. Ja hyvää on (ja terveellisempää kuin pelkkä suklaa).
Ja kierrätys kunniaan, heitin viimevuotiset avaamattomat kirsikkasuklaat (yök) roskiin ja laitoin rasian uudestaan käyttöön.. Päällystin paperilla siis konvehtirasian.
Viimeksi oli kutomapuikot kädessä ala-asteella ja nyt palauttelin taitoa mieleeni ystävän avustuksella. Suuresta Käsityölehdestä katsottiin villahousujen ohjetta ja sen mukaan vähän yritin tehdä.. No käsiala on näköjään todella isoa ja pöksyistä tuli kokoa xxl.
Ovat aikamoiset viritelmät, mutta ihan hyvin se kutominen kuitenkin sujui.. lampaan (ei se kyllä lampaalta näytä) tein ihan omasta päästä.
Valkoinen lanka on Novitan Huopanen-lankaa ja luumun värinen on Novitan Aino-lankaa.
Vielä iltasella käytiin kirppiksellä tekemässä kierros ja mukaan lähti 4€.lla taas kerran muistoja omasta lapsuudesta herättävä keinutuoli.
Vieläkin muistan kuinka naapuri tarjosi siskolleni ja minulle samanlaista keinutuolia kun eivät itse tarvinneet sitä. Oltiin jotenkin niin kainoja, että ei kehdattu sanoa haluavamme sitä..joten kieltäydyttiin ja arvaa harmittiko se jälkeen päin. No sainpas nyt :) Siis lapsi sai, enkä minä- tietenkin.
Kaipaa ehkä vähän kunnostusta vaikka toisaalta kyllähän se aikakin saa näkyä kun vanha on. No saa nähdä jos innostun joskus restauroimaan.
Niin antaumuksella ja aikaa käyttäen sitä tein.. Ja kun olin kokoamisen kriittisimmässä vaheessa (eli saada hyvin jyrkkä katto kiinni ja pysymään paikallaan) niin lapsi heräsi kesken päiväunien ja piti hyökätä nukuttamaan uudestaan..siinä sitten paloi sormi kuuman sokerin kanssa ja katto romahti.. Olinpas ottanut kuvan tekovaiheessa
Viimeyönä näin unta, että piparkakkutaloa kävi terrorisoimassa joku vieras ja se meni mielestäni pilalle ja heitin sen maahan ja se meni rikki. Enneuniako minä näen.