Äidin pikku apulaiselle on helppo ommella parista kankaanpalasta esiliina.
Ja kyllä on ruoanlaitto ja leipominen mukavaa, kun saa kaapista kaivaa oman esiliinan..eikä vaatteetkaan likaannu niin kokonaisvaltaisesti- luonnollisesti.
lauantai, 23. helmikuu 2008
Pienen leipurin oma esiliina
Äidin pikku apulaiselle on helppo ommella parista kankaanpalasta esiliina.
Ja kyllä on ruoanlaitto ja leipominen mukavaa, kun saa kaapista kaivaa oman esiliinan..eikä vaatteetkaan likaannu niin kokonaisvaltaisesti- luonnollisesti.
lauantai, 23. helmikuu 2008
Takin raakile
Kevättakkia hahmottelemassa.. Kangas onkin vähän liian levoton takkiin ja oikean värinen kanttinauhakin loppui kesken hommien.
No seuraava takki ehkä paremmalla onnella.
lauantai, 23. helmikuu 2008
hyvä valo
Thunderbird ja hyvä valo
lauantai, 23. helmikuu 2008
Helmikuun luontoa
perjantai, 21. joulukuu 2007
Nyt kiitän
Tiedätkö sen tunteen kun sinulle käy jotain..
(esimerkiksi olet iltamyöhällä matkalla töistä kotiin rättiväsyneenä ja menet vielä kaupan kautta. Kävellessäsi kotiin liukastut ja lennät kaaressa selällesi, loukkaat itsesi ja ruoatkin leviävät maahan ja kauppakassit menevät rikki.
Enkö voisi nyt olla kotiovella sen sijaan että istun maassa ruokaostosten keskellä odottaen taksia joka vie minut ensiapuun kun häntäluuhun sattuu niin valtavasti?)
..ja ajattelet että eikö tämä olisi voinut olla sattumatta?
Nyt minä kiitän.
Kiitän siitä että ei sattunut.
Nyt minä huomaan sen asian joka on positiivinen, nyt ei sattunut- ei käynyt pahasti!
Ilta oli mennyt vähän pitkäksi lapsenmme näkökulmasta ja olimme tekemässä lähtöä isovanhemmilta puoli tuntia ennen nukkumaanmenoaikaa. Väsynyt lapsi kompastui ja kaatui alas laatoitettuja betoniportaita naama edellä.
Olisi voinut käydä niin pahasti, hampaat olisivat voineet mennä elinikäiseen remonttiin ja huuli halki tai nenä murskaksi.
Nyt kävi hyvin, selvisimme säikähdyksellä ja otsaan tuli pieni mustelma joka hävisi parissa päivässä.
Tästä lähtien varomme rappusissa vielä enemmän.
(esimerkiksi olet iltamyöhällä matkalla töistä kotiin rättiväsyneenä ja menet vielä kaupan kautta. Kävellessäsi kotiin liukastut ja lennät kaaressa selällesi, loukkaat itsesi ja ruoatkin leviävät maahan ja kauppakassit menevät rikki.
Enkö voisi nyt olla kotiovella sen sijaan että istun maassa ruokaostosten keskellä odottaen taksia joka vie minut ensiapuun kun häntäluuhun sattuu niin valtavasti?)
..ja ajattelet että eikö tämä olisi voinut olla sattumatta?
Nyt minä kiitän.
Kiitän siitä että ei sattunut.
Nyt minä huomaan sen asian joka on positiivinen, nyt ei sattunut- ei käynyt pahasti!
Ilta oli mennyt vähän pitkäksi lapsenmme näkökulmasta ja olimme tekemässä lähtöä isovanhemmilta puoli tuntia ennen nukkumaanmenoaikaa. Väsynyt lapsi kompastui ja kaatui alas laatoitettuja betoniportaita naama edellä.
Olisi voinut käydä niin pahasti, hampaat olisivat voineet mennä elinikäiseen remonttiin ja huuli halki tai nenä murskaksi.
Nyt kävi hyvin, selvisimme säikähdyksellä ja otsaan tuli pieni mustelma joka hävisi parissa päivässä.
Tästä lähtien varomme rappusissa vielä enemmän.
